Yrityksen ympäristövastuu voimavaraksi

Ympäristöasiantuntija, FM Tatu Turunen

Yrityksen ympäristövastuu perustuu osittain lainsäädännön asettamiin reunaehtoihin eli viranomaisten asettamiin vaatimuksiin, ja toiselta osin yrityksen vapaasti valittaviin imagotekijöihin tai muihin edustuskelpoisiin arvoihin. Yrityksen on tiedettävä mitä kaikkia lupia yrityksen toiminta vaatii tai mille kaikille viranomaisille on mistäkin toiminnasta tehtävä ilmoitus. Yrityksellä on ympäristönsuojelulain mukainen selvilläolovelvollisuus. Jo muutamankin työntekijän yrityksen kannattaa nimetä ympäristövastaava, sillä tekemistä on pelkästään ympäristölakien alati muuttuvien vaatimuksien seuraamisessa.

Ympäristölakien mukaiset luvat

Ympäristönsuojelulaki edellyttää tietyiltä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavilta toiminnoilta ympäristöluvan. Esimerkiksi kiviaineksen murskaus edellyttää ympäristöluvan, kun kiveä murskataan vähintään 50 päivänä vuodessa. Osa yritystoiminnoista vaatii ympäristöluvan sijaan tai lisäksi muita ympäristönsuojeluviranomaisten lupia. Rakennustyömaiden purkujätteen kuljettaminen muodostumispaikasta käsittelylaitokselle edellyttää kuljetusyhtiön ilmoittautuneen ympäristökeskusten ylläpitämään ns. jätetiedostoon (jätelain mukainen ilmoitus jätteen kuljetuksesta). Rock-konsertin järjestäminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista meluilmoitusta (ilmoitus melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta).

Kaikki lakisääteiset ilmoitukset ja lupahakemukset kannattaa laittaa vireille hyvissä ajoin ennen toiminnan suunniteltua aloitusajankohtaa. Yrityksen kannattaa myös varautua siihen, ettei lupaa tai muuta viranomaisen hyväksyntää tule lainkaan tai lupaehdot ovat ennakoitua haasteellisempia. Lisätietoja ympäristölakien asettamista vaatimuksista antavat mm. kuntien ympäristöviranhaltijat.

Virallisiin päätöksiin liittyy muutoksenhakuoikeus. Selvältäkin näyttävä projekti saattaa laahata vuosia paikallaan, mikäli päätöksistä valitetaan eri oikeusasteisiin. Ympäristöluvista on valitusoikeus mm. paikkakunnan rekisteröidyillä luonnonsuojeluyhdistyksillä ja lähialueen asukkailla (mahdolliset haitankärsijät). Hyvä etukäteistiedottaminen ja yhteydenpito alueen asukkaisiin ja eri sidosryhmiin ehkäisee turhanpäiväisten valituskierteiden kehkeytymistä ja edesauttaa hankkeiden etenemistä.

Eri viranomaisten kanssa seurustelua

Yrityksen on huomioitava ympäristönsuojeluviranomaisten vaatimusten lisäksi muut viranomaisvaatimukset. Terveydensuojeluviranomaiset valvovat elintarvikekauppaa, ravintola- ja majoitustoimintaa, matkailun oheispalveluiden, kuten carting-autoratojen, kylpylöiden, laskettelurinteiden ja koiravaljakkosafarien, turvallisuutta. Paloviranomaiset ja kuluttajaneuvonta asettavat osaltaan myös ympäristöllisiä vaatimuksia. Lääninhallitukset valvovat ravintoloiden anniskeluoikeuksia, joilla on yhtymäkohtia mm. melun muodostumiseen ravintolan lähialueella. Järjestyslailla, jota valvoo poliisi, on selviä ympäristön siisteystavoitteita. Järjestyslain koirakurin mukaan koirien kiinteät ulosteet on kerättävä hoidetulla alueella taajamassa.

Ympäristövahinkovakuutus

Lakisääteinen ympäristövahinkovakuutus on oltava yrityksellä, jonka toimintaan liittyy ympäristövahingon vaara tai mahdollisuus aiheuttaa ympäristöhaittaa. Vakuutus on otettava, jos yrityksellä on esimerkiksi alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupa tai turvatekniikan keskuksen myöntämä lupa vaarallisen kemikaalin käsittelyyn tai varastointiin. Vakuutuksesta lisätietoja antaa ympäristövakuutuskeskus.

Jätteiden muodostumisen hallintaa

Kaikissa yrityksissä pikaruokaravintoloista, autokorjaamoista aina siisteihin konsulttitoimistoihin muodostuu jätteitä. Jäte tarkoittaa ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelain periaatteiden mukaan muodostuvien jätteiden määrää tulee vähentää, jätteitä kierrättää ja toimittaa asialliseen käsittelyyn. Yrityksen toimintaketju tulee suunnitella siten, että jätteitä muodostuu mahdollisimman vähän ja ne ovat kierrätettäviä. Tuotannon raaka-aineita on käytettävä säästeliäästi. Tuotannon tavoitteena on tuottaa kyseistä valmistetta ja pitää jätteen osuus pienenä. Esimerkiksi kaivostoiminnassa tavoitteena on louhia malmia ja pitää sivukiven määrä mahdollisimman alhaisena jo kustannussyistä. Tätä kutsutaan materiaalitehokkuudeksi. Muodostuvien jätteiden osalta on tärkeää, että hyötyjätteet - paperi-, pahvi, metalli-, lasi- ja muovijäte - lajitellaan ja toimitetaan erilliskeräykseen. Varsin tärkeää on myös ilmastomuutoksen kannalta, että biojäte (ruoka- ja keittiöjäte) kerätään erikseen (myös henkilökunnan kahvihuoneesta) ja kompostoidaan kiinteistöllä tai toimitetaan erilliskeräykseen.

Nykyajan ylenpalttinen kulutus johtaa helposti siihen, että tuotteet ovat heikkolaatuisia ja päätyvät pian jätteeksi. Tuotteet tulisikin tehdä mahdollisimman kestäviksi, korjattaviksi ja uudelleen käytettäviksi. Ihannetuote on kestävä ja jätteeksi päätyessään se voidaan uudelleen käyttää eri muodossa tai ainakin toimittaa hyötykäyttöön kaatopaikkasijoituksen sijasta. Hyötykäytössä jätteen aine tai energia hyödynnetään.

Ympäristö- ja terveyshaittojen minimointia

Jätelain yleisen huolehtimisvelvollisuuden mukaan kaikessa toiminnassa on panostettava jätteiden synnyn ehkäisyn lisäksi siihen, ettei jätteistä aiheudu terveys- ja ympäristöhaittaa. Jäteastiat on tyhjennettävä riittävän usein, ettei hajuhaittoja ilmaannu. Ongelmajätteet on säilytettävä omassa tilassaan, eivätkä ne saa sekoittua keskenään. Jäteastioita saa tyhjentää vain hyväksytty jätteenkuljettaja, jolloin jätteet kulkeutuvat asiallisiin vastaanottopaikkoihin. Varsinkin metalliromubisneksessä on yleisen tiedon mukaan osallisina myös ns. harmaita yrittäjiä. Polttoaineen tankkauspaikoilla on oltava tiiviit pintamateriaalit, öljynerotuskaivot ja imeytysmateriaalia vahinkojen varalta.

Ympäristö- ja terveyshaittaepäilyissä yritys saattaa joutua viranomaisten kanssa vastatusten. Tällöin asianmukaiset luvat ja muut hyväksynnät toimivat myös yrittäjän omana oikeusturvana. Kun yritys toimii ajan tasalla olevien lupien mukaisesti, on viranomaisten vaikea asettaa näiden lisäksi muita vaatimuksia. Sen sijaan yritys, jonka ympäristölupa-asia on rempallaan, on helppo kohde viranomaisille iskeä kiinni ja ruveta vaatimaan ajanmukaista ympäristönsuojelutasoa.

Puhtaampaa energiaa piuhoihin ja moottoreihin

Yritys voi siirtyä käyttämään ns. ekosähköä tai vihreää sähköä. Sähkön toimittajan voi kilpailuttaa ja valita sellaisen toimittajan, jonka sähkö on tuotettu uusiutuvista luonnonvaroista. Yritys voi tehdä energiansäästösopimuksen Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Motivan kanssa. Yritys voi hankkia ajoneuvoikseen Bi-Fuel -autoja, jotka voivat käyttää bensan lisäksi biokaasua. Biokaasun tankkauspisteitä on Suomessa jo puolenkymmentä kappaletta, mm. Helsingin Malmilla ja Laukaalaisen biokaasufarmarin yksityisasemalla. Uusia asemia on rakenteilla useita mm. Lahteen ja Lappeenrantaan.

Kuljetusmatkojen ekotehokkuus

Tuotteiden, raaka-aineiden tai jätteiden kuljetus kuormittaa ympäristöä ja aiheuttaa luonnonvarojen kulumista sekä ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja osien kulumisen kautta että teiden kulumisen muodossa. Teiden rakentaminen nielee rutkasti luonnonvaroja, soraa, öljystä valmistettuja muovikalvoja ja erilaisia kemiallisia sidosaineita. Kuljetusmatkat, silloin kun ne ovat välttämättömiä, on tehtävä ekotehokkaasti, jolloin esimerkiksi kuormien täyttöaste on mahdollisimman suuri ja ajoreitit suunniteltu mahdollisimman lyhyiksi. Ekologista vastuuntuntoa tunteva yritys harkitsee junakuljetuksia maantiekuljetusten sijaan.

Yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa

Menestyvä yritys luo kontakteja ns. kolmanteen sektoriin. Kylä- ja asukasyhdistysten, työttömien yhdistyksien jne. panos ympäristönhoidossa on yhteiskunnallisesti merkittävä. Jätehuollossa kolmas sektori vastaa usein sellaisten jätteiden keräyksestä tai käsittelystä, joiden työstäminen ei olisi markkinalähtöisesti kannattavaa, mutta jätehuollon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Yhteistyö, näiden toimintamuotojen tukeminen eri muodoissa, on ympäristöarvojen kohottamista parhaimmillaan. Yritys voi itsekin laajentaa omaa toimintaansa ns. sosiaalisen yrityksen suuntaan ja olla siten kasvattamassa eri väestönosien hyvinvointia.

Henkilökunnan koulutus

Ympäristöarvoja noteeraava yritys kouluttaa henkilökuntaansa ympäristöasioihin. Koulutuksessa perehdytään jätteiden lajitteluun, käydään läpi vähän paperia kuluttavia työtapoja, kannustetaan työmatkojen tekemiseen jalan, polkupyörillä tai julkisilla liikennemuodoilla, innostetaan autonomistajia polttoainetta säästävään ajotapaan, käydään läpi energiansäästövinkkejä, nautitaan luontoelämyksistä suosimalla lähialueiden luontokohteita henkilökunnan virkistämisessä. Yritysten vapaaehtoisen ympäristöjärjestelmät (Emas, ISO 14001) antavat mahdollisuuksia itse työprosessien ekotehokkuuden edistämiseen.

Ympäristövastuu voimavaraksi

Yrityksen ympäristövastuu on yritykselle voimavara. Menestyvällä yrityksellä on varaa panostaa näyttävästi ympäristönsuojeluun ja kestävän kehityksen mukaisiin arvoihin. Ympäristöarvojen korostaminen kohentaa yrityksen ulkoista kuvaa, ja parhaimmillaan lisää työntekijöiden viihtyvyyttä. On mukava saapua työpaikalle, jonka pihalla on vehreitä pensaita, kukkaistutuksia jne. Piha-alueiden rakentamisessa on voitu käyttää uusiomateriaaleja, kuten kaivosten sivukiveä ja puhdistamolietteistä kompostoitua multaa. Tupruttavan lämmitysöljykattilan tilalla voi olla pelletti- tai maalämpöjärjestelmä.

Totutuista ratkaisumalleista poikkeavia toimintamalleja on kehitettävä ja yrityksen henkilökunnan omaa innovatiivisuutta tuettava, jotta ympäristöasioita saadaan edistettyä ja ympäristövastuu selkiytyy voimavaraksi. Yritykset voivat myös asukas- ja kyläyhdistysten kanssa kehittää innovatiivisia paikallisia ratkaisuja viihtyisän asuinympäristön luomisessa, mikä edesauttaa myös uusien työntekijöiden värväämistä paikkakunnalle. Ympäristövastuun kääntäminen voimavaraksi mainostaa kovassa bisnesmaailmassa hyvinvoinnin perustan, oikeanlaisen ympäristösuhteen arvon ymmärtämistä.

Kirjoittaja on työskennellyt lukuisissa ympäristöalan hankkeissa, mm. Etelä-Savon ympäristökeskuksen SOILI aktivointi -hankkeessa, Kainuun ympäristökeskuksen jätealan kehittämishankkeissa ja ollut ympäristöviranhaltijan sijaisena mm. Nurmeksen kaupungissa ja Punkaharjun kunnassa.